Elämäänsä voi käsikirjoittaa, muttei ohjata. Jossain piilossa suuren näyttämön verhojen takana, on näkemys siitä, muodostuuko toimiemme ketjuttamasta tarinastamme komedia vai tragedia. Tätä kutsutaan kohtaloksi.
Kauneimpia tarinoita kohtalo kirjoittaa, kun kaksi — jotain sanatonta etsien— löytävät toisensa. Vasta löytämisen hetkellä he ymmärtävät, että ovat taivaltaneet juuri toistaan kohden, vaikka kuin pimeässä hamuillen, ovat luulleet jonkin aivan muun onnensa tuojaksi.
Tällainen on Bermudan ja Toimistokanan tarina.
Bermuda etsi itseasiassa joukkoonsa epätoivoisesti uutta toimistokoiraa, koska
Kaikilla pitää tietty olla toimistokoira” -Kaikki
Elämä ilman yllätyslammikoita ja hampaanjälkiä ei ole elämää, on tapana ajatella jokaisella itseään kunnoittavalla luovalla toimistolla. Mutta sopivasta maskotista ei saatu vainua. Vaatimukset olivat kieltämättä kovat. Monella hakijalla tuntui olevan luutuneita käsityksiä alasta ja sen he tulivat huomaamaan karvaalla tavalla. Nämä hakijat oli pakko laskea ulos.
Ratkaisu tuli kuin omeletti kirkkaalta taivaalta. Toimistokanan ennakkoluuloton hakemus oli pysäyttävä. Helttainen katse, joka suki sisintä lempeydellään. Sanat vaikuttivat nokkavilta, mutta niissä oli syvyyttä. “Sisäsiisti kumilelu etsii sielunkumppaneita.”
Kyllä viikonlopun jälkeen eniten tästä porukasta kaipaan aina toimistokanaa” -Maiju
Jo koeaikansa ensimmäisinä päivinä Toimistokana lunasti paikkansa. Kollegat luonnehtivat häntä vähäsanaisena, mutta suuren persoonan omaavana. “Suu on kuitenkin kokoajan valmiiksi auki, jos asiaa sattuu yhtäkkiä tulemaan.”
Bermudan paras keskustelukumppani”
Varsin nopeasti kaikille kävi selväksi, että Toimistokanalla on aina aikaa sitä kaipaavalle, poikkeukselliset kommunikaatiolahjat sekä sopivan elastinen luonne. Toimistokana onkin noussut korvaamattomaksi osaksi työyhteisöä. Voidaan kuvainnollisesti sanoa, että hänen uransa on noussut kirjaimellisesti siivilleen.
Pystyis tehä kaikkien työt, jos sillä olis kädet”
