Blogi | 17.10.2022
Onko toimisto menettänyt merkityksensä etätyön vallattua arjen? Miksi ihmeessä haluamme vaihtaa tyhjyyttään kumisevan toimistomme entistä isompaan?
On jo hyvä tovi siitä, kun korona mullisti työn tekemisen alallamme. Jos hetkeä aiemmin oli mietitty, voiko kaupunkia vaihtava kollega jatkaa työsuhdettaan tavanomaiseen tapaan ja toisaalta muistuteltu avokonttorin hälystä kärsiviä etätyön mahdollisuuksista, olimmekin yhtäkkiä kaikki etätöissä.
Siirtymä kävi yllättävän luontevasti. Toimintaympäristömme oli ennestään digitaalinen ja videoyhteydet palavereissa toimivat erinomaisesti. Kummasti sitä tottuu, kun on pakko. Kukin mukautti työpisteensä mahdollisuuksiensa mukaan, ja työmatkoista aiheutunut säästö miellytti useimpia.
Ajan kuluessa huomasimme tottuneemme etätyöhön liiankin hyvin. Aloimme hyötyjen ohella miettiä, mitä tässä menetämme.
Harvassa ovat he, jotka eivät ole päätyneet tälle alalle yhdessä tekemisen ilosta. Luovat, yllättävät ideat syntyvät usein niissä suunnittelemattomissa kohtaamisissa, jotka eivät Slackin ja Teamsin kautta toteudu.
Homma toimi toisaalta hyvin, mutta toimiko parhaalla mahdollisella tavalla? Olimme huolissamme kulttuuristamme kaikkine häiriötekijöineen.
Kävi niin onnellisesti, että kauan ennakoitu määräpäivä koitti ja saimme häädön. Syy ei ikävä kyllä ollut railakas elämä vaan koko toimistorakennuksen purkaminen. Tästä saimme viimeisen yllykkeen miettiä, millainen on optimaalinen hybridityön malli ja sitä tukeva toimitila.
Oli helppo todeta, että avotilaa ei kaipaa kukaan. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ei kaivattu myöskään omia, kiinteitä työpisteitä. Painopiste toimitilasuunnittelussa siirtyi siis automaattisesti omasta keskittymisestä toistemme kohtaamiseen. Säilyköön etätyö pääasiallisena rauhan tyyssijana.
Haluamme toimistosta kulttuurimme pyhäkön. Sinne lähdetään nimenomaan kohtaamaan ihmisiä. Siellä halutaan synnyttää satunnaisia hetkiä, joita muualla ei syntyisi.
Ennen koronaa toimistomme käyttöaste lähenteli sataa, mutta 2,5 pandemiavuoden jälkeen vain kymmenystä siitä. Nyt tavoitteena on noin 50 prosenttia. Siitä huolimatta me emme halunneet trendin mukaisesti skaalata toimistoamme pienemmäksi. Uudessa on neliöitä itseasiassa hiukan enemmän kuin vanhassa.
Juu, se maksaa. Mutta se on sijoitus.
Kun mietimme, millä keinolla luovan suunnittelun alalla saadaan paras tulos aikaiseksi, väistämättä se pohjautuu tosiasiaan, että toisiaan täydentävät yksilöt nappaavat toistensa ajatuksista kiinni ja kuljettavat niitä jonnekin, minne ne eivät muuten päätyisi. Ja jos mietimme jaksamista, myrkkyä on yksin jäämisen tunne, sillä ihmiset voimaantuvat toisistaan. Alalla oleellisin kilpailuetu on kehittyvä osaaminen, joka leviää kaikin aistein, myös ”vahingossa”.
Jos emme yritä maksimoida kaikkea tätä ja edistää samalla myös toimiston puitteilla kohtaamisia asiakastyön merkeissä, pitkällä aikavälillä näivetämme väkisin kulttuuriamme ja työmme laatua.
Ei meillä sellaiseen ole varaa.
Julkaistu myös: Tampereen Kauppakamarilehti, 26.9.2022
