Blogi | 13.04.2016
Olen aina ollut todella kiinnostunut ajan hermolla pysymisestä, oli kyse sitten suunnittelusta digiin tai printtiin. On hienoa havaita jo näinkin lyhyellä urapolulla, että tietyt trendit ovat jo kerran nousseet kuolleista toiselle kierrokselle. Onko auringon alla mitään uutta, vai tuoko jokainen kierros oman lisänsä tyyleihin?
Hyvä esimerkki designin kiertokulusta on gradientti (liukuväri), joka joitakin vuosia sitten näytti olevan vahvasti tiensä päässä. Nyt se ollut taas pinnalla – joskaan ei toki niin suuressa roolissa kuin aikoinaan millenniumin alussa. Toisaalta silloin giffitkin olivat uusi juttu, silmägrilleillä (lue: putkinäyttö) avattiin ensimmäisiä kertoja grafiikkaohjelmia ja ISDN oli tulta!
Kaikelle on paikkansa ja aikansa. Esimerkiksi mainitsemani gradientin uusi tuleminen on ollut pinnalla varsinkin käyttöliittymäsuunnittelussa ja trendikkäässä kuvien duotone-tyylissä, mutta muuten sen käyttö on edelleen omasta mielestäni hyvin harkinnanvarainen, jollei jopa tyystin kielletty temppu.
Uusvanha SVG
Monesti hoteimmat trendit ovat uusia tulemisia vanhoista tekniikoista tai tyyleistä, joita sitten on vain muovattu tähän hetkeen. Tästä oiva esimerkki löytyy aivan muutaman vuoden takaa SVG-tiedoston suorastaan räjähdysmäisestä noususta (ja hyvä niin) web-suunnittelussa. Kyseessä on vanha formaatti, joka on nyt vain otettu uudelleen haltuun. SVG:stä voisi paasata oman artikkelinsa verran, mutta tiivistettynä kyseessä on vektoritiedosto, joka skaalautuu täydellisesti koosta riippumatta ja vie vain murto-osan tilaa esimerkiksi saman käyttötarkoituksen mukaiseen PNG-tiedostoon verrattuna. Silti silmäkarkki on retinallakin kultaa!
Jokainen on web-koodaaja
Kuten jo taisinkin mainita jotain trendeistä, on myös ohjelmapuolella havaittu websuunnittelun kasvu pienen marginaalijengin tekemisestä valtavirtaduuniksi. Aikoinaan oli dreamweaveria, frontpagea ja vaikka mitä sillisalaattia. Vain tosinörtit osasivat koodata ja koodin & suunnittelun välinen kuilu oli matka noin Turusta Tampereelle. Nyt se on enemmänkin niin, että jokainen websuunnittelutyötä tekevän oletetaan jo osaavan vähintään perusteet CSS-tyyleistä ja HTML:stä.
Vapise, Photoshop!
Entäs nyt, no nyt on vuosikaudet ollut Photari ja sitten tuli Sketch. Mikä Sketch? No Sketch on vain Mac-käyttöön suunniteltu ohjelma, jonka keveys ja käytettävyys web-leiskaamisessa on Photariin verrattuna vuoristoilmaa. Erään varovaisen arvion mukaan jo melkein puolet web-suunnittelijoista maailmalla käyttää Sketchiä eikä Photaria. Sketchin suosion johdosta Adobe lähti kisaan mukaan ja julkaisi kauan odotetun Experience Design -softansa noin kuukausi sitten – haastaakseen Sketchin ja tuomalla softan, joka vastaa tekniikaltaan nykypäivän suunnittelijan tarpeita. Koska XD on vielä niin tuore julkistus, ei oma käyttökokemukseni ole vielä päässyt siihen pisteeseen, että voisin alkaa siitä sen suurempaa numeroa nostamaan. Ehkä sitten tulevaisuudessa. Mutta alku on sen suhteen erittäin lupaava, varsinkin mainitsemani keveyden suhteen.
Rutiini vs. uudet tuulet
Vaikka on monessakin asiassa hyvä olla aallonharjalla ja nauttia kaikista tuoreimmista hedelmistä, on oma muuntautumiskykyni varsinkin ohjelmien suhteen aika pitkän siirtymäjakson episodi. Kun on tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla, on vaikea lähteä rutiineita muuttamaan – vaikka tietäisikin, että “se toinen softa tai temppu tekee tän paremmin”. Aina suunnittelutyötä tehdessä täytyy kuitenkin muistaa kokonaisuus ja nähdä lopulta designin toimivuus, ei niinkään tarjota uusimpia temppuja ilman minkäänlaista lisäarvoa asiakkaalle tai tuotteelle. Kasarilla oli pastelli, ysärillä neon, millennium oli ja meni ja nyt ollaan responsiivisessa digimaailmassa, jossa huomisen jutut on meillä tänään tarjolla.
