Blogi | 12.02.2016
Uusia tekijöitä hakiessa tulee ”virallisen roolin” lisäksi monta kysymystä eteen. Tämmöisessä pienehkössä 16 henkilön yrityksessä vanhat kliseet pätevät mielestäni erityisen hyvin: osiensa summa, yhtä vahva kuin heikoin lenkki ja sitä rataa. Nämä toistamat korostuvat, kun käytännössä mitään lopputulemaa ei tehdä yksin, ja kaikki ovat toistensa kanssa tekemisissä. Jos ei päivittäin niin vähintäänkin viikoittain.
Aiheena tämä ei ole puhtaan ammatillinen, vaan liittyy myös työpaikan hengen pitkälti määrittäviin persoonaan ja kanssakäymistaitoihin. Bermuda on taas näiden jännien kysymysten äärellä, kun paraikaa on kolmet rekryt päällä ja remontoimme omaa viestintäämme uuteen uskoon. Mitä haluamme saavuttaa ja minkälainen ihminen sen mahdollistaa?
Mielestäni työkaverit ja -ilmapiiri määrittelevät isolta osin, onnistuuko yritys tavoitteissaan. Kovalla puskemisella ja ruoskinnalla saa asioita aikaan huonoista fiiliksistä huolimatta, mutta se ei hitsaa ihmisistä yhtä porukkaa, joka jakaa sekä onnistumiset että epäonnistumiset yhdessä. ”Pakotetussa” tiimissä on lopputuloksena pikemminkin ryhmä ihmisiä, jotka parhaassa tapauksessa tekevät duuninsa toisistaan huolimatta. Kun kanssakäyminen toimii, kasassa on porukka, joka onnistuu, koska yhdessä on mukava tehdä – vaikka sitten paineessa.
Kaikki me bermudalaiset koemme tietyt ammatilliset asiat samalla lailla, mutta persoonina meitä ei voi sanoa kovinkaan homogeeniseksi kokonaisuudeksi. Siviilielämä, maut ja elämänkatsomus jakaantuvat moneen tyylisuuntaan. Kaikki ovat erilaisia, eikä kenenkään tarvitse esittää mitään, mitä eivät ole. Ja hyvä niin. Erilaisuus ruokkii luovaa työtä ja tuo energiaa arkeen. Siksi haemme aina ”hyvää tyyppiä”, joka tuo oman mausteensa soppaan
Energiaosuus pätee jokapäiväisessä elämässämme, mutta korostuu juuri näin rekryjen aikaan. Kaikki kulminoituu siihen, kun uusi tekijä aloittaa. Paljon tulee inputtia siitä, minkälainen työkaveri olisi hyvä lisä, paljon kiinnostaa se, minkälaisia tyyppejä meille hakee ja melko lailla täpinöissämme olemme, kun ”se uusi” viimein johonkin viikkomme starttaavaan maanantaipalaveriin saapuu.
Jokainen tekijämme on tuonut jotain lisää elämiimme. Itse ikään kuin heräsin uudelleen tähän tosiasiaan, kun työstimme juuri ilmestynyttä ensimmäistä Bermudan omaa lehteä. Lehdessä esittelemme koko tiimimme – jotain, joka harvoin osuu yksittäisen asiakkaamme kohdalle. Kirjoitusprosessiin kuului kerätä bermudanlaajuisesti luonnehdintoja, muistoja ja fiiliksiä jokaisesta kollegasta vuorollaan. Tuon pohjustavan vaiheen läpikäynti sai minut taas aktiivisesti ja konkreettisesti miettimään, kuinka hienoja ja erilaisia ihmisiä ympärilläni on.
Työssämme arvotamme toisemme sekä toistemme ammattitaidon hyvinkin korkealle. Tämä antaa potkua tuottaa aina parempaa. Arvostus näkyy myös siinä, että yllytämme toisiamme kehittymään – myös vaatimalla parempaa, kun aihetta on. Se helpottaa myös aina silloin tällöin eteen tulevissa tulipalotilanteissa, kun tietää tarjolla olevan vajaan parinkymmenen kaverin tuki. Näistä(kin) syistä tuo ”hyvätyyppiyden” kriteeri elää vahvana nyt ja tulevaisuudessa. Hyvän työnjäljen lisäksi haluamme itsekkäästi myös hyvät arjen fiilikset sekä vielä paremmat muistot ajastamme yhdessä.
