Luettavissa 4 minuutissa

Kolmen vuoden matka lastenklinikan tukena

Taysin uusi lasten ja nuorten sairaala on juuri saanut ensimmäiset potilaansa. Bermuda on ollut kolmen vuoden ajan Tampereen Lastenklinikan Tuki ry:n pääyhteistyökumppani. Olemme luoneet kampanjaideoita ja -materiaaleja avustaakseemme varojen keruussa. Elokuulla ohitettiin miljoonan kerätyn euron rajapyykki.

Miksi lähdimme mukaan pro bono?

Käydäkseni läpi tuon kolmen vuoden matkan, haluaisin ensin kertoa miksi päätimme lähteä mukaan hankkeeseen. Totuus vaan on, etten enää muista.

Mutta miettiessäni tällä hetkellä vastaavia yhteistöitä, pääsen samojen tuntojen äärelle, kuin syksyllä 2016. Mahdollisuus vaikuttaa merkittävään asiaan, käyttää osaamistamme helposti mitattavaan konkreettiseen hyvään ja aiheen omakohtainen koskettavuus. Nämä ovat varmasti olleet ne tunnetekijät, joilla päätös lahjoittaa satoja tunteja aikaamme on tapahtunut.

Ja kuten kaikki päätökset, tämäkin on tunneratkaisun perään perusteltu järjellä. Olemme halunneet positiivista mainetta ja näkyvyyttä. Ja varmasti uumoilimme, että kyllä meillä sen verran ylimääräistä aikaa on maksullisen asiakastyön lomassa käytettävissämme, jotta hyväntekeväisyys menee kivasti siinä luppotöinä…

Menikö näin?

No, heti pitää sanoa, että vaikka työksemme kiillotamme asiakkaidemme kilpiä, emme ole parhaimmillamme oman kilpemme kiillottamisessa. Näinpä pääyhteyshenkilömme toiminnanjohtaja ja varainhankinnan projektipäällikkö Susanna Lohiniemi onkin saanut patistella meitä kehuskelemaan tekemisellämme ja puhunut puolestamme silloin, kun emme itse kehtaa.

Ja mitä ajankäyttöön tulee, ainoa tapa saada homma toimimaan on suhtautua siihen ihan kuten muihinkin asiakkuuksiin. Oma tiimi, projektijohto ja dedikoitu aika.

Toki osallistimme bermudalaisia laajalti aiheen tiimoilta. Tavallisesti merkittävä osa työstämme teollisteknisissä asiakkaissamme menee kohderyhmien ja toimialojen sisäistämiseen. Lastenklinikan aihe oli kaikkien helposti ymmärrettävissä ja omaksi otettavissa, joten myös avointen ovien päivänä toimistolla vierailleet pääsivät taannoin ideoimaan mahdollisia aihioita keräyskampanjalle.

Vastapainoa

Työ lastenklinikan hyväksi oli siis vastapainoa yleisimmälle duunillemme, jossa etsitään ja kiteytetään asiakkaan erinomaiset erottumistekijät.

Koko kolmen vuoden teema oli ihan/ihanan tavallinen päivä. Keräsimme rahaa sille, että sairaalaympäristössä mahdollistetaan perheille mahdollisimman tavanomaiset olot. Mikä tärkeintä: yhdessäolo.

Oma esikoiseni oli vajaan vuoden ikäinen kampanjan alkaessa. Tällä hetkellä kuopus on toisella vuodella. Työ lastenklinikan hyväksi ajoittui siis varsin pitkälti aikaan, jolloin oman elämän prioriteetit ja katsantokannat menivät uusiksi. Sama pätee useampaankin kollegaan.

Vaikka omien lasteni alkutaival on ollut terveyden puolesta onnekas, on onnen ohella helppo miettiä ”mitä jos.” Bermudalla on eletty vaikeampiakin uuden elämän ensimmäisiä kuukausia ja matka aikuisuuteen on pitkä. Joten itse alitajuisesti huomasin joskus ajattelevani työtämme eräänlaisena vakuutuksena – sijoituksena pahan päivän varalle. Ja totta kai, tukena heille, joiden koko maailma paketoituu pieneen lapseen, jonka terveydentila täyttää mielen huolella.

Aikuisten hyväksi

Vaikka lasten näkökulma oli kampanjoissa vahvasti esillä, tuntuu jännästi itsekkäältä, että teimme enemmän kuitenkin mielestäni työtä vanhempien hyväksi. Ihmislapsihan on likimain maailman sopeutuvaisin eliö. Vanhemmuutta sen sijaan leimaa erinomainen kyky olla huolissaan kymmenen kertaa liian monesta asiasta ja taito elää lapsen kautta voimistaen myös kivut ja pelot.

On luontevaa, että huomiota herättämään pyrkineet kampanjat myös osaltaan kavahduttivat tai ärsyttivät. Mutta se on pieni hinta siitä miten tärkeää huomiota oli aiheelle saada. Ilman tunneärsykkeitä mainonta ei toimi tässäkään asiassa. Ja on liian helppo laskea aiheen yleisen tunnelatauksen varaan.

Mutta kun itse kohtasin vaikkapa asematunnelin mainostauluilla lapsenomaisen piirroksen, joka esitti sairaalaa kuvitteellisen piirtäjän uutena kotina, minä liikutuin. Jouduin miettimään kokeeko joku lapsista, että sairaala on hänen kotinsa. Samaan aikaan toivon, että kukaan ei joudu viettämään sairaalassa aikaa niin, että raja hämärtyy, mutta että ympäristö on mahdollisimman kodinomainen. Ja sen vuoksi teimme työtä.

Mitä jäi käteen?

Maineesta viis, mutta kun liikutuin siitä huolimatta, että tiesin piirrustuksen täysi-ikäisen harjoittelijamme vasemmalla kädellä piirtämäksi, tiesin meidän tehneen jotain oikein.

Ja jos ajattelen, että olemme olleet tekemisellämme vaikuttamassa kymmeneenkään prosenttiin kerätystä potista, voin todeta, että olisimme voineet sadat työtuntimme huonomminkin käyttää.

On selvä, että liiketoimintaa suoritettaessa on rahaliikenne se välttämätön paha, joka määrittää monta asiaa. Mutta pro bono tai ei, palkitsevinta lopulta on nähdä apumme realisoituvan tuloksiksi. Ja uuden sairaalarakennuksen nyt auettua ja siellä vierailleena voin sanoa, että keräyksellä on mahdollistettu tärkeistä tärkeimpiä asioita. On ollut kunnia olla mukana tukemassa. Kiitos kaikille muille osallisille lähteekin ennen kaikkea tamperelaisena isänä.

Viimeisimmät artikkelit

Blogi
27.11.2020
Brändipuhelimesta haloo, kuuluuko?
Lue lisää
Blogi
20.11.2020
Lapsen oikeudet ja vähän isänkin
Lue lisää
Ihmiset
17.11.2020
Sanni Kivipelto
Lue lisää
Blogi
09.11.2020
B2B-jälleenmyynti, parisuhde ja partnerikokemus
Lue lisää
Webcast
05.11.2020
Huono jälleenmyyjäkokemus kasvun jarruna
Lue lisää
Case
03.11.2020
Treon: Tuotevideot täyttämään puuttuva palanen IoT-firman viestintään
Lue lisää
Blogi
19.10.2020
Käytettävyyttä käyttäjän ehdoilla
Lue lisää
Case
13.10.2020
Visiot todeksi videolla
Lue lisää
Case
05.10.2020
Mahdoton mahdolliseksi: Kreaten brändin kirkastus oli rosoinen ja rouhea
Lue lisää
Case
28.09.2020
Haarla: Raaka osaaminen on parhaimmillaan taidetta
Lue lisää
Blogi
17.09.2020
10 vuotta eikä ilman suota
Lue lisää
Case
10.08.2020
Kauppakeskukset Arabia ja Duo: brändiuudistus
Lue lisää