Blogi | 01.12.2014
Kun kertoo ammatikseen ”copywriter”, joutuu yleensä vastaamaan seuraavaksi kysymykseen ”mitä se sellainen tekee?”. Enpä totta puhuen tiedä, minkä historiallis-teknisen etymologian seurauksena mainostekstiä kutsutaan englanniksi juuri copyksi, mutta oman hommani sentään osaan selittää: minä laitan sanoja peräkkäin.
Intohimoni on aina ollut tarinankerronta. Koululaisena arvelin ryhtyväni isona toimittajaksi – kun oli käynyt selväksi, että matematiikan tuntien systemaattinen kuluttaminen sarjakuvien piirtelyyn voi muodostaa jonkinlaisen esteen insinööriksi lukemiselle. Sattuipa kuitenkin niin hassusti, että eräs kouluaikoina kirjoittamani hupilehtinen päätyi parin mutkan kautta äänimainostoimistoon. Pian lankapuhelimeni soi, ja samana päivänä kirjoitinkin jo ensimmäisiä radiomainoksiani.
Nyt samalla tiellä on kuljettu jo 17 vuotta, eivätkä tarinan muotoon sommitellut sanat ole menettäneet hiukkaakaan vetovoimastaan. Vuosien mittaan radiomainokset ovat vaihtuneet matkapuhelindemoiksi tai verkkosivuiksi tai koulutusvideoiksi, mutta edelleen jokainen kirjoitustyö antaa mahdollisuuden kertoa tarina. Ja tarinalla on ohituskaista vaikuttaa suoraan tunteisiin.
Ei siis liene sattumaa, että olen päätynyt tarinan nimiin vannovan toimiston leipiin. Maija Poppanen lauloi Disney-musikaalissa, miten lääke hulahtaa helpommin kurkusta alas sokerilusikallisen kera. Jos raaka markkinointiviesti on lääkettä, on tarina se sokeri jolla lääke saadaan makoisaksi. Mistäpä muustakaan olisi kysymys vaikkapa Mäkkärin klassikkomainoksessa, jossa sympaattinen possu kehotti syömään kanaa. Tarina, jossa oli päähenkilö, hänen motiivinsa ja sen mukainen viesti. Yhtäkkiä kanahampurilaisessa on merkitystä.
Muistan eräitäkin tilanteita, joissa eläytyvä kerrontani käsikirjoituksen käänteistä on herättänyt sekavia tunteita neuvotteluhuoneellisessa epäileväisiä diplomi-insinöörejä. Silloin tuntee itsensä kansallispukuiseksi zuluksi liituraitojen keskellä, mutta se kuulunee työnkuvaan. Ja kun video kerääkin messuilla kiitosta omaperäisellä lähestymisellään, on helppo kehua asiakasta rohkeudesta kokeilla tarinankerronnan voimaa.
Ehkä joskus kyllästyn sanojen peräkkäin asetteluun. Mutta tähän asti jokainen uusi asiakaskeissi on tilaisuus tehdä se kaikkein hienoin tarina. Se, joka aidosti koskettaa ihmisiä. Siksi haluan edelleen olla se zulu, joka koettelee joskus asiakkaan rohkeutta. Siksi myös selitän kärsivällisesti, mitä se copy oikein tekee.
