Blogi | 01.04.2016
TL; DR -akronyymi on nettimaailman suorapuheinen tylytys liian pitkille teksteille: too long; didn’t read. Tiivistäminen onkin kirjoittajan parhaita taitoja niin netissä kuin muissakin kanavissa. Siksi haluan jakaa erään tuntemani copywriterin tarinan kaikille opiksi ja vahingoniloksi.
Tuntemani copy – kutsuttakoon häntä vaikkapa Tuomo Lantimoksi – on aina rakastanut rytmikkäänä soljuvaa tekstiä. Vaikka hieman pidempääkin. Hän luki Kalle Päätalon joulunovellin, jossa yhdestä puunkaatoreissusta sai aukeamakaupalla tekstiä. Hän luki takakannen Volter Kilven ”Alastalon salissa” -klassikosta. Orastava kynäilijä nautti tuottaessaan polveilevaa tajunnanvirtaa.
Päähenkilömme alettua luoda uraa mainosmaailmassa iski kuitenkin karu todellisuus kasvoille kuin märkä opossumi (Didelphis virginiana). ”Saisiko tätä tekstiä vähän pidemmäksi?” kysyi ei-yksikään graafikko ikinä. ”Voisiko tätä radiomainosta hieman pidentää”, ehdotti ei-yksikään tuottaja koskaan. Ulkoasun ja silmäiltävyyden vaatimukset alkoivat suitsia vapaana korskuvaa runoratsua. Oli aika oppia tiivistyksen jaloa taitoa.
Sukellus tuntemattomaan
Copymme kuuli Ernst Hemingwayn kuuluisan ytimekkyyden syntyneen seisaaltaan kirjoittamalla. Hän päätti yrittää, mutta reisilihaksien vahvistuttua teksti polveili entiseen malliin.
Entäpä veden alla kirjoittaminen ilman happilaitteita? Ensimmäinen voitettava haaste oli tietysti riittävän vedenpitävä tietokone. Alun karaistumattomat kirjoitusyritykset uima-altaassa muistuttivat huolestuttavan paljon kylpyä hiustenkuivaajan kanssa. Lisäksi ihmisen evoluutio on ikävä kyllä jättänyt meille delfiineistä ja hylkeistä tutun nisäkkäiden sukellusrefleksin, jolloin kuolemanpelkoinen ytimekkyys väistyi vähitellen kurttuisin käsin nakutelluista teksteistä copyn viihtyessä veden alla jopa ruokatuntinsa.
Kovat otteet käyttöön
Seuraava looginen askel oli täyttää allas nälkäisillä punapiraijoilla (Pygocentrus nattereri). Teksti olikin hetken kuhisevan purevaa. Myös päähenkilömme vuosia odottanut jäsenhakemus paikalliseen juutalaisseurakuntaan nytkähti reippaasti eteenpäin. Ikävä kyllä petokalat erotettiin tuotannollisista ja taloudellisista syissä copymme työllistävän pörssiyhtiön kymmenensissä juhla-YT-neuvotteluissa.
Teknologia tarjosi kuitenkin imodiumia tekstuaaliripuliin: copymme sääti nokkelalla apuohjelmalla Wordinsa rajoittamaan esimerkiksi blogitekstin pituuden yhteen A4-arkkiin. Hieman ennen rajan ylittymistä näppäimistö tarjosi skribentille kouriintuntuvan muistutuksen 2000 voltin sähköiskulla. Nyt elämä alkoi hymyillä, vaikka sormenpäät hieman hiiltyivätkin.
Villakoiran ydin
Tänä päivänäkin tarinamme copywriter tuottaa ytimekästä markkinointitekstiä savun ja tuskanhuutojen keskellä. ”Tunnen eläväni vasta, kun työtoverit täräyttävät päivän kolmannen kammiovärinän takaisin rytmiinsä defibrillaattorilla”, hän paljasti yhtenä harvoista avoimista hetkistään, kun saunan kiuas naksui kuumuuttaan, pisarat kimmelsivät oluttölkin pinnalla ja jossakin haukkui koira.
Tuomo Lantimon tarina voisi yleisinhimillisyydessään kertoa kenestä tahansa. Se myös muistuttaa meitä eräästä markkinoinnin keskeisestä lainalaisuudesta, joka unohtuu liian usein internetin hektisessä tietotulvassa. Totuudesta, joka paljastuu vain hetkittäin arjen kulkiessa vääjäämätöntä Juggernautin kulkuaan. Platonin luolavertauksen ideasta, josta näemme vain varjoja käsityskykymme kahlitessa meitä. Nimittäin jos tarinan ydinajatus ei ole kirkas alusta saakka, saa kirjoittaja näpei3p92 ug5780x7 qze
—
