Blogi | 16.06.2017

Olen yrittänyt pitää näitä asioita erillään. Toinen on harrastus, toinen työ. Kaksi täysin eri maailmaa. Syövätkö ne toistensa uskottavuutta? Vai onko hämyisen baarikansan viihdyttämisessä ja vakuuttavissa liikeneuvotteluissa peräti jotain samaa?

Erityisesti aloin miettiä, olisiko toimistoarjessa – varsinkin asiakaskohtaamisissa – jotain opittavaa omista kokemuksistani yksin lavalla mikrofonin ja kitaran kanssa.

Monelle on varmasti kauhukuva olla yksin julkisessa tilassa laulamassa ihmisten tuijotettavana. Esiintymisjännitys on yleinen kiusa. Turhan moni kohtaa sitä osana normaalia työrooliaan. PowerPoint-esitys kollegoille, myyntitilanne asiakkaiden edessä, onhan näitä?

Itse olen nuorempana puskenut läpi kovan jännittämisen ja stressin. Jossain vaiheessa jollain tietoisuuden tasolla tein päätöksen hankkiutua eroon molemmista. Olen onnistunut suhteellisen hyvin. Toki itsevarmuus kasvaa taitojen myötä, mutta en ole piirien paras soittaja enkä etenkään laulaja. Teen niitä tosin suhteessa paljon paremmin yhtä aikaa. Mutta uskon, että lahjat näissä asioissa eivät kuitenkaan ole oleellisia esiintymisjännityksen suhteen. On näet monta vuosikymmeniä esiintynyttä alansa suvereenia legendaa, jotka jännittävät itsensä fyyisesti sairaiksi ennen jokaista esiintymistä.

Mutta se, missä uskon olevani merkittävämmin lahjakas, on jonkinlainen kyky komentaa järjellä tunteita. En tiedä miten paljon tätä voi opettaa, mutta kerron miten järkeillen itse olen lievittänyt jännitystä ja yrittänyt sen sijaan olla mahdollisimman vakuuttava ja tarttuva esiintyjä. Oli sitten kyseessä pubin nurkka, tai Bermudan asiakkaan neukkari.

Jännityshän ei ole pelkästään huono asia. Välillä olen matkalla keikalle väsyneen turtuneena ja toivon, että edes vähän jännittäisi, että saisin energiaa. (Kyllä se energia lavalla palaa, vaikkei jännitys tulekaan.) Tämä olkoon ensimmäinen neuvo.

Jännitystä vastaan ei kannata taistella

Se vaan voimistuu siitä. Vaikea siitä voi olla nauttia, mutta muista, että luonto on antanut jännityksen maksimoidakseen suorituskykymme. Todennäköisimmin sössit juuri siksi, että hermostut omasta hermostuneisuudestasi, kuin että et osaa asiaasi.

Yksi tapa taistella jännitystä vastaan, on suunnitella kaikki pilkulleen. Varautua kaikkeen mahdolliseen. Trubaduurikeikoilla suunnitelmaa edustaa settilista. Mietin etukäteen millainen ilmapiiri on, millaista musiikkia ihmiset haluavat kuulla että viihtyvät ja vaikuttuvat. Mikä kappale seuraa luontevasti toistaan.

Suunnitelma on aina vain paras arvaus

On hyvä, että on runko johon nojata. Sitä on ihan turvallinen noudattaa, mikäli tilanne ei muuhun ohjaa. Yleensä aina ohjaa. Siitä ei kannata saa sekoittaa pasmojaan. Älä tuskastu, kun suunnitelma ei pidä. Ole ylpeä siitä, että pystyt reagoimaan. Kyllä yleisö siitä nauttii, että vastaat heidän yllättäviin toiveisiinsa (jos pystyt). Ja asiakas, jos osaat vastata hänen kysymykseensä tai ideaansa, vaikka olisikin “ihan väärä hetki sille”.

Tarkkaile ja mukaudu tilanteeseen rohkeasti

Päinvastoin kuin hirttäytyä käsikirjoitukseen, tilannetta pitää lukea jatkuvasti. Alkaako tuvan tunnelma olla sellainen, että nyt sieluun uppoaakin paremmin rauhallinen paatos, kuin menobiisi? Alkaako asiakkaan pää heilua hermostuneesti, että nyt edetään liian verkkaan ja on jo aika paljastaa “SE” -slide? Rytmitaju on kaikessa kanssakäymisessä merkittävä tekijä. Milloin antaa siimaa, milloin kiristää tahtia.

Lavalta voi nähdä yhden tietyn katsojan jalan liikkeestä, että tämä toimii. Vaikka business-neuvottelussa ollaan huomattavasti rooliutuneemmassa tilanteessa, kertovat sielläkin yleisön pienet eleet uskomattoman paljon. Lue tunteita.

Mutta se jos mikä on yhteneväisyys viihdyttävän muusikon ja asiansa osaavan palvelevan toimiston välillä, että asiakas ei välttämättä tiedä omaa parastaan.

Älä toteuta toiveita, vaan täytä tarpeita

Ongelma on siinä, että sinulta osataan pyytää sitä, mitä sinulla oletetaan olevan tarjolla. Se ei ole välttämättä paras ratkaisu. Soittoniekkana käytän usein esimerkkinä Juicen hienoa kappaletta “Viidestoista Yö”. Se on yksi soitetuimmista, eli kuluneimmista kotimaisista trubaduurikappaleista. Siitä huolimatta sitä toivotaan yllättävän usein. En voi ymmärtää, että halutaan juuri sitä, jonka kaikki ovat jo kuulleet niin monesti ja johon on vaikea tuoda omaa uutta näkemystä. Mutta olen ymmärtänyt, että ihmiset toivovat mielellään jotain toteuttamiskelpoista. On varsin epätodennäköistä, että esim. soittaisin toivottuna koko Beethovenin tuotannon, joten parempi toivoa se iänikuinen Juice. (Ironia on siinä, että vaikka se olisi n. minuutin uhraus, en ole ikinä vaivautunut opettelemaan kyseistä Juicen biisiä, koska kaikki muuthan sen osaa… FYI, sana- tai sointulappuja ei minun lavalleni tule.)

Mutta olen kuullut esim. yksityisen tilauskeikan jälkeen, että “en mä ikinä olis osannu näin hienoja kappaleita toivoa”.

On siis vaarallista kysyä asiakkaalta mitä he haluavat.

Toive voi olla hyvä ja tulla tarpeeseen. Mutta sinulla pitäisi olla kykyä lukea tarve toiveen takana ja tarjota enemmän. Ikinä ei olla suututtu, kun minkä tahansa toiveen sijaan puristaakin vaikka Bohemian Rhapsodyn.

Täydellisyyttä ei ole olemassa

Paitsi että suunnitelma ei pidä, mikään ei ikinä mene täydellisesti. Ei pidäkään. Sellaista ei ole olemassakaan, kuin täydellisyys. Aivan naurettavaa edes siis tuskailla siitä, ettet sitä tavoita.

Älä näytä mokaamista, vaan ole kuin näin olisi tarkoitettu

Joskus tulee soitettua ihan päin honkia. Koitan pitää järkähtämättömän naaman, että “tämähän oli vain oma sovitukseni”. Mikäli yleisössä on muita muusikoita, he huomaavat, mutta ymmärtävät. Jos ei, niin kukaan ei välttämättä huomaa mitään. Näyteltykin itsevarmuus luo aitoa itsevarmuutta. Ja aika usein sinulta kuitenkin ostetaan nimenomaan itsevarmuutta.

Älä peitä mokaamista, vaan naura itsellesi

Enkö mä just neuvonu päinvastoin?

No, jos joskus menee niin vihkoon, ettei ole epäselvyyttä huomattiinko tätä vai ei, turha edes koittaa peitellä.

Esiintyessäni pienen komediateatteriryhmän kanssa opin, että jos vitsi on liian hento kantaakseen, sen heikkous pitää alleviivata. Sama pätee mokaamiseen. Sen kerran, kun putosin kapealta lavalta selälleni baarijakkaran luiskahdettua lavan reunan yli (sellasissa hiukan isommissa pikkujouluissa, kun jengi oli vielä vähän jäykän alkuiltaisaa), ei siinä auttanut kömpiä takaisin lavalle, että toivottavasti kukaan ei huomannut. Pakkohan siinä oli nousta nauramaan, että hupsis, eiköhän pidetä pieni breikki tähän väliin, niin korjaan kitarani. Luotan siihen, että kolahtaneen ylpeyden korjasi se, että siitäkin saattoi esitystä jatkaa. Ja hauska tarina.

Merkittävä osa luottamuksen rakentamista on nähdä miten vastapuoli toimii ongelmatilanteessa. Jos joskus huomaat vaikka kutsuneesi asiakasta väärällä nimellä ja tajuat sen, lie siis parempi pyytää anteeksi ja keksiä joku suoraselkäisen hölmö selitys sille, kuin että toivot että meni ohi korvien. Saatpa itsekin asian mielestäsi vaivaamasta koko loppupalaveria.

Haavoittuvuus on inhimillistä ja vetoavaa

Meillä on pakonomainen tarve koittaa olla virheettömiä. Kuvittelemme, että näin olemme miellyttävämpiä ihmisiä. Mutta mietipä onko se suosikkihahmosi piireissäsi just se porukan “virheetön”? Vai onko se hömelömpi toikkaroija, johon on helpompi samaistua?

Niinpä niin. Toki huono laatu on huonoa laatua. Mutta se, että aina välillä näyttää inhimillisyytensä sen kautta, että vähän lipsahtaa, muistuttaa siitä, että ihmisethän näitä hommia tekevät. Jokainen suoritus vaatii elävän ja tuntevan olennon, joka on tehnyt työn oppiakseen tietyn suorituksen.

“Se on helppoa, kun sen osaa”. Mutta joskus vasta soittovirhe saa tajuamaan, miten vaikea partituuri nyt onkaan käsittelyssä.

Älä pelkää mokaamista, vaan suunnittele miten mokasta mennään yli

Joskus siis mokaat kuitenkin. Virheitä välttelemällä ei pelejä voiteta. Olen päättänyt, että voin esim. huudahtaa, että “nyt unohtu sanat”, jos joskus esitettävän teoksen riimit mielestä pakenevatkin. Koska minulla on pakotie mielessäni, en panikoi, vaikka lähestyvä lause ei mieleen ilmestykään. Yhtä luontevasti huomaan toimistossa pelaavani mietintäaikaa kesken lauseeni tokaisemalla “nyt katkes ajatus”.

Esiintymisjännityksessä on sanana kaksi puolta. Jännitystä on jo käsitelty, mutta entä se esiintyminen. Esiintyminen on eri kuin esittäminen. Yksi asia on varmaa, kukaan ei ole paremmin sinä, kuin itse olet.

Älä esitä, ole mieluummin korostetun oma itsesi

Sinulla on todennäköisemmin mukavampi ja luontevampi olo niissä vaatteissa, joita käytät kotona, kuin niissä joihin pukeudut häihin. Moninaiset roolimme ovat kuin vaatteet. Kyllä, käytöstä (tai asua) on syytä adjustoida tilanteen mukaan, mutta mitä lähempänä voit olla sitä “omaa itseäsi”, sen luontevampi on olosi. Ja sitä sujuvammin itseäsi ilmaiset. Rakenna siis kaikki “roolisi” pohjaten itseesi, eikä johonkin kuvaan, jota luulet sinulta oletettavan. Itsenäsi oleminen on kuin totuuden puhuminen. Kun ei valehtele, ei tarvitse muistella mitä lööperiä on päästellyt kenellekin, sama tarina toimii joka tilanteessa.

Huom. Vaatevertaus oli tässä varomaton sikäli, että välillä nimenomaan se “pelipaidan” pukeminen päälle saa veren virtaamaan vahvemmin ja toimii panssarina jännitystä vastaan. Mutta pointti on kuitenkin:

Heittäydy, älä näyttele

Ja tätä ei voi liikaa korostaa. On aivan sama miten hyvin soitan tai laulan, sillä on vain marginaalinen merkitys sen kannalta oliko kyseessä “hyvä keikka”. Merkittävää on se miten yleisö reagoi.

Kyse on aina kaksisuuntaisesta viestinnästä!

Älä esiinny, vaan kommunikoi, vuorovaikutus on kaikki

Ns. tapettikeikkojakin on. Puolihuomaamatonta taustamusiikkia. Fine. (Jos siitä maksetaan.) Mutta ei niitä keikkoja jälkikäteen hekumoida. Mutta yleisesti ottaen tehtävänä on saada yleisössä liikehdintää. Mieluusti ihan fyysistäkin, mutta vähintään tunneaaltoja, joita voit lukea.

Näin myös vaikkapa myyntipalaverissa. Kauhukuvani on sellainen, että vastaanottajien hiljaisuuden vallitessa käydään esitys sivu sivulta läpi ja lopussa kysytään “miltä kuulostaa”.

Teoriassa esim. baarikeikoilla asiakas on ravintolayrittäjä, mutta käytännössä asiakas on yleisö. Samat säännöt pätevät, kuin neukkarissa.

Kun homma toimii, se on keskustelua alusta loppuun. Välillä käsittelyssä on se biisi, jonka sinä nyt haluat nostaa framille. Välillä mennään asiakkaan mieltymyksen mukaan. Välillä heitetään huulta muuten vain. Antamista ja saamista. Oli kyseessä ihan vaan lauantain hyvä fiilis tai verkkosivu-uudistus, niin hommaa rakennetaan yhdessä. Hyvää ei synny niin, että toinen tilaa ja toinen toimittaa, eikä itse prosessissa kipinöi millään tavalla.

Useinhan tuntuu siltä, että yleisössä ei saa minkäänlaista reaktiota aikaiseksi. Siitäkin on helppo hermostua. “Noi ei tykkää. Teen väärin.”

Keskity siihen yhteen, jossa resonoi

Sekin riittää täysin, että huomaat yhden, johon tuntuu uppoavan. “Toi tajuu. Teen oikein.” Jos haluat siis buustata fiilistäsi, keskity häneen ja unohda harmaat naamat.

Esiintyvälle muusikolle toki oman fiiliksen buustaaminen on suurempi itseisarvo, kuin vaikkapa markkinointitoimiston myyntivastaavalle. Mutta innostus jos mikä kyllä tarttuu! Eli vaikka “se ainoa” olisikin asiakkaan toimitusjohtajan assistentti eikä itse iso pomo, niin kyllä tuota ilmiötä kannattaa hyväksi käyttää.

Ja voin sanoa, ettei ole ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun “tää nyt oli ihan väärä mesta mulle” -keikan jälkeen yllättäen onkin riittänytkin kättelijää ja selkääntaputtelijaa, vaikka ketään ei näyttänyt itse soiton aikana liikuttavan millään tavalla. Välillä ihmiset vaan kätkevät tunteensa hyvin.

Jos tuntuu, ettei yleisöä kiinnosta, keskity itseesi ja ole ylpeä, että pysyt kasassa

Niin. Näinkin välillä käy. Ota harjoituksena. Jos ei ole ketään kenestä saat vastakaikua, ota itsesi positiiviseksi vastinpariksesi. Nauti siitä, että olet (muka) tiukassa paikassa ja vedät hätkähtämättömästi juttusi läpi. Koita olla parempi kuin koskaan ja naura vaikka sisälläsi miten tarjolla on “helmiä sioille”. Pidä huoli siitä, että jos yleisö ei tajua parastaan, niin sinusta se ei jää kiinni, vaan heistä.

En tarkoita ylimielisyyttä, josta ei ole hyötyä ikinä. Nöyryyttä ei pidä ikinä unohtaa. Tarkoitan sitä, ettet saa hermostua, vaikka tilanne näyttää epämukavalta. Sitäkin kun voi käyttää voimavarana. Kun kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, näe edessäsi tarinan mahdollisuus, jota elät siinä ja nyt. Mikään mielenkiintoinen tarina ei mene ensimmäisestä lauseesta viimeiseen ilman suuria vastoinkäymisiä.

Mutta jos et vaan olekaan tarpeeksi hyvä?

Ole jossain parempi kuin muut ja keskity siihen täysillä

En ole ikinä ollut kovin teknisesti tarkka soittaja. Mutta kun huomasin, että soittotavassani on (jopa heikkouksiin pohjautuvia) juttuja, joita en ole muilla kohdannut, olen ottanut siitä oman tyylini vahvistettavaksi. Ja koska siitä on jollain tasolla muodostunut nimenomaan oma juttuni, oletan, ettei kukaan muu juuri siihen tapaan tee sitä paremmin.

Kukaan ei ole paras kaikessa. Oman esiintymisvarmuutesi tukipilariksi riittää, että sinulla (tai edustamallasi yhtymällä) on yksi juttu, jonka teet mielestäsi paremmin / houkuttelevammin, kuin muut.

Lopullinen totuus, joka nivoo kaiken edeltävän yhteen ja yhdistää soittolavan ja toimiston, on se, että pelkkä puhdas tekninen suoritus ei vie maalta merelle. Se ei liikuta.

Se, lausutko asiakkaallesi juuri oikeat sanat, käyt tyhjentävästi läpi kaikki faktat – sillä et yleensä vakuuta. Päätökset tehdään tunteella, mutta perustellaan järjellä. Oma energiasi ja innostuneisuutesi, oma inhimillisyytesi ja läsnäolosi. Sillä saat paljon isommat voitot.

Tunne voittaa!

Viimeisimmät artikkelit

Saara Airaksinen

Ihmiset

Saara Airaksinen
Lue lisää

B2B-markkinoinnin uusi aika alkaa!

Uutiset

03.01.2023

B2B-markkinoinnin uusi aika alkaa!
Lue lisää

Milloin olet katsonut digikanaviesi pinnan alle?

Blogi

22.11.2022

Milloin olet katsonut digikanaviesi pinnan alle?
Lue lisää

Ville Toimela

Ihmiset

22.11.2022

Ville Toimela
Lue lisää

Brändi pukeutuu juhlaan

Case

22.11.2022

Brändi pukeutuu juhlaan
Lue lisää

Me emme luo työnantajamielikuvia

Blogi

02.11.2022

Me emme luo työnantajamielikuvia
Lue lisää

Finla Työterveys: 16 myyttiä työterveydestä

Case

02.11.2022

Finla Työterveys: 16 myyttiä työterveydestä
Lue lisää

Kuulostaako yrityksesi karhealta vai lempeältä?

Blogi

26.10.2022

Kuulostaako yrityksesi karhealta vai lempeältä?
Lue lisää

Uudet puitteet hybridityölle

Blogi

17.10.2022

Uudet puitteet hybridityölle
Lue lisää

Viimeinen päivä bermudiaanina

Blogi

23.09.2022

Viimeinen päivä bermudiaanina
Lue lisää

Open Studios avaa Bermudan ovet 4.10.

Uutiset

20.09.2022

Open Studios avaa Bermudan ovet 4.10.
Lue lisää

Kasvua, muutosta ja nimitysuutisia

Uutiset

25.08.2022

Kasvua, muutosta ja nimitysuutisia
Lue lisää