Luettavissa 8 minuutissa

Työnäytepalvelu – ilmaisen työvoiman loputon lähde?

Bermudan viimeisin kasvusteppi tapahtui käytännössä niin, että saimme mainion tekijän tiimiin moneksi kuukaudeksi aivan ilmaiseksi. Täydellistä!? Samaan aikaan Suomen hallituksen (jäsenten) lanseeraama käsite työnäytepalvelu repi taas kerran kansaa kahtia verenpunaisiin selkänahkoihin sekä riistäjiin valkeissa pilvilinnoissaan.

Miltä tämä kaikki näyttää mainostoimiston harjoittelijan tai toisaalta pk-yrittäjän silmissä alalla, jolla ihmisten osaaminen on käytännössä ainoa myytävä tuote?

Ajatus karkaa heti, sillä tajusin juuri, että itsekin päädyin tälle uralleni käytännössä työttömänä työnhakijana palkattoman harjoittelun kautta. Siitä on vierähtänyt jo pian 20 vuotta. En ollut löytänyt oikein sopivaa koulua, työstä puhumattakaan. Työkkärin ammatinvalintapsykologi päätti pistää minut tietokoneen ajokortti -kurssille, tietäen hyvin, että siellä tuskin mitään uutta oppisin. Vaikken täysverinen nörtti ole ikinä ollut (ja nörtiksi kutsuminen on helppo tapa painella ärsytysnappuloitani), oli sen verran harrastuneisuutta, että oikeassahan hän oli. Mutta hän arveli, että yleinen aktivointi ja jonkun puuhastelun syrjään pääseminen avustaisi eteenpäin. Osana kurssia oli kuukauden harjoittelujakso työssä. Harjoittelupaikka löytyi suhteellisen helposti velipojan kautta Mediayhtiö Sansibarista. Tein simppeleitä avusteisia hommia multimediatuotantojen parissa. Se riitti ymmärtämään, että tätähän minä voisin tehdä työkseni. Ja tiesin oppivani kyllä miten, jos haluaisin.

Long story short; hakeuduin ja pääsin syksyksi ammattikorkeakouluun, tutustuin siellä onnekkaasti (?) muutamaan oikeaan ihmiseen ja pian jo tein kurssien ohella koulukavereiden kanssa projekteja (ihan rahasta!). Ja alle pari vuotta myöhemmin olin jo käytännössä Sansibarissa vakiduunarina (koulun hoitelin rauhassa loppuun siinä ohella, kiitos kysymästä). Sansibarista tuli Satama, Satamasta Trainers’ House. Ja kun siitä Tampereella aika jätti, perustimme Bermudan kolmen muun entisen sansibarilaisen kanssa.

Tämä oma tarinani on kuitenkin sivujuonne tässä kirjoituksessa. Mutta alleviivaa jo yhden pointin ja kantani asiaan. On äärimmäisen tärkeää luoda kontakteja ja päästä omaan alaan kiinni tavalla millä hyvänsä. Pitkä kaari välissä, mutta itse päädyin täysin eksyksissä olevasta joutomiehestä muutaman vuoden palkkaduunin kautta yrittäjäksi, joten itsekin jotain osaan sanoa hakijan näkökulmasta. Mutta nyt katson asiaa pienen yrityksen kannalta.

Tällä alalla laitteisto- ja materiaalihankinnat ovat armollisen pieniä verrattuna liikevaihtoon. Ihmiset eivät ole välttämätön paha, vaan välttämätön hyvä, mutta suurin kuluerä ja riski yhtä kaikki.

Olemme etsineet tarpeen tullen sekä kokemattomia harjoittelijoita, kokeneita varmoja huippuosaajia sekä jotain siltä väliltä. Jokaisesta sektorista on enemmän hyviä ja jonkin verran huonoja kokemuksia. Mutta jos ynnään kaikki muuttujat samaan satunnaiseen yhtälöön, niin selvästi onnistuneimpana metodina pidän harjoittelijoiden käyttöä.

Tavallisin tapa harjoittelulle on opiskelun ohessa. Tällöin opiskelija tienaa työstä käytännössä opintoviikkoja. Etenkin tiettyihin aikoihin vuodesta harjoittelupaikat ovat haluttuja, joten työvoima on motivoitunutta. Sopiva opiskelija imee oppia työssä kuin sieni ja pian jo pyyhkii vilvoittavasti mentorinsa otsaa, että mitä jos tehtäisiinkin näin. Yrittäjä hieroo käsiään yhteen, että hommat hoituvat – ehkei tahtia kehäkettu – mutta hinta-laatusuhde on huipussaan. Opiskelija näkee urkenevan uran ja tsemppaa entisestään.

Ville on ollut Bermudan reservissä jo hyvän tovin sekä harjoittelijana, freelancerina, että nyt lopputyötä tehdessään osa-aikaisena vakituisena – ja toivottavasti mahdollisimman pian täysiaikaisena.

Omalta osaltani tietenkin voin sanoa, että työharjoittelun kautta on paras tsäänssi päästä vakituiseen työhön koulun ohella. Muitakin keinoja tietty voi löytyä esim. toiminimi- / freelance-hommiin, niissä vaan ei tasainen tulo ole ikinä varmaa ja kokemuksesta voin sanoa, että takkiin tulee olla yrittäjä ja opiskelija samaan aikaan. Toinen keino lienee sinnikäs työhakemuslähettely, mutta harvemmin niistäkään poikii muuta kuin harjoittelupestejä. Monella on tosi vaikeaa löytää oman alan töitä tai töitä ylipäätään – ja joitain vaan onnistaa. Itse on onnekas, että on päässyt näinkin hyvään paikkaan vakiduuniin ja jossa on mahdollisuudet kehittää omaa uraansa. Ohoh!

Viimeisin kokemus värväämisestä Bermudalla on Tampereen kaupungin Työllisyyspalveluiden Täsmä-palvelun kautta. He etsivät selvästi motivoituneille työnhakijoille ohjeistusta työnhakuun, uusia ratkaisuja sekä kannustusta. Graafinen suunnittelijamme Katja kertoo:

Kun ohjaajani tutustui mun tilanteeseen hän tarjosi palvelun, jossa periaatteessa voisin päästä vakituiseen duuniin kaupungin avustuksella – piti vain valita hyvä yritys jossa minulle voisi olla tarvetta! Monien menneiden ilmaisduunien tarjousten jälkeen tämä kuulosti liiankin hyvältä – pääsisin aloittamaan yrityksessä puolen vuoden harjoittelujaksolla sillä että kaupunki maksaisi mulle palkkaa. Jaksoon kuului tietenkin kuukausi työkokeilua (työmarkkinatuella), mutta itse ajattelin sitä enemmänkin koeaikana/harjoitteluna tässä tapauksessa. Sen jälkeen olisin vielä viisi kuukautta firmassa virallisesti kaupungin työntekijänä ilman kuluja firmalle – hyvin aikaa näyttää osaamistaan ja tutustua paremmin työkavereihin ja yritykseen sekä kehittää omaa osaamista paremmaksi.

Vielä parempaa! Meillä on huipputekijä ja joku muu maksaa palkan. Kyllä on yrittäminen helppoa.

No, mietitäänpä nyt tältä pohjalta sitten tuota työnäytepalvelua. Siihähän kiteytettynä idea oli(si), että työttömät voivat halutessaan mennä yrityksiin palkattomiin harjoitteluihin, osoittaa osaamisensa ja pyrkiä saamaan tätä kautta vakituisen työpaikan. Koska meille on lähtökohtaisesti ilmaisten harjoitteluiden kautta tullut useampikin luottopeluri taloon, niin tämähän kuulostaa luonnollisesti mainiolta molemmin puolin.

Mutta ehkei asia ole aivan niin yksinkertainen.

Minä en ole ikinä kokenut luontevaksi täysin ilmaista työharjoittelua. On ollut tärkeää, että opiskelijoillekin maksamme jotain. En väitä, että korvaus olisi suuri eikä palkkaan verrattava, mutta molemmin puolin on henkisestikin tärkeää, että yritys osoittaa sekä harjoittelijalle, että itselleen, että harjoittelijan työ on kuitenkin oikeaa työtä ja tärkeää. Ei ilmaista kertakäyttötyötä.

Harjoittelun tavoite meillä on aina tehdä harjoittelijoista jollain aikavälillä vakituisia työntekijöitä. Vakituiseen työsuhteeseen on mukavampi lähteä, kun arvostusta osoitetaan harjoittelusta asti. Toki, arvostuksen keinot ovat monet ja sillä saralla oppiminen on jatkuvaa, mutta pieni hinta on pieni hinta siitä, että harjoittelijoista ei koiteta repiä pienellä säästöllä lyhytikäistä hyötyä.

Meillä on ja on ollut töissä ihailtavan sitoutuneita bermudalaisia. Peilikuvani kertoo, ettei johto voi aina taputtaa itseään selkään ryhdikkäästä ja näkemyksellisestä henkilöstöjohtamisestaan ja on väkisinkin tiettyjä etuja, joista harjoittelijat jäävät paitsi. Siitä huolimatta olisi (taloudellisestikin) järjetöntä jättää käyttämättä ne positiivisesti sitouttavat keinot, jotka voidaan luoda ihan vaan sillä, että harjoittelijoita ei ajatella eikä kohdella harjoittelijoina, vaan mahdollisimman monessa asiassa täysverisinä työntekijöinä.

Ei tässä nyt (ainakaan ihan teeskentelemättömästi) olla omaa kilpeä kiillottamassa, vaan miettimässä asiaa yleiseltä kannalta. Eli vaikka työnäytepalvelu tarjoaa hyviä mahdollisuuksia sekä työnantajille, että työnhakijoille, on siinä toki uusi malli luoda molemmin puolin kestämättömiä vahingollisia käytäntöjä. Vapaaehtoisuus molemmin puolin riittää pitkälle. Itse en voi kuin kokemuksesta kertoa millainen malli toimii ja nähdä ja pelätä niitä skenaarioita, jotka eivät varmasti toimi: ilmainen kertakäyttötyöntekijä ilmaisen ilosta.

Katja kuvasi omaa tilannettaan omalla ja ohjaajansa suulla  myös:

Ilmaisista harjoitteluista mulle ei olisi enää hyötyä eivätkä ne ole reiluja.

Ilmainen kokeilu koetaan sen maksamattoman osapuolen suunnalta liian helposti skenaarioksi ”ei mitään hävittävää”. Se ei suuntaa osoittamaan osaamistaan välttämättä edes oikean alan yrityksiin, saati sitten oppimaan – miksi panostaa perehdyttämistäkään tekijään, jolle ei muutenkaan ajateltu maksaa mitään.

Mutta ajatusta siitä, että työntekijän ottaminen kokeeksi tehdään taloudellisesti helpommaksi yrittäjille, on pakko kannattaa. Olen niin läheltä nähnyt sen hyödyt. Paras esimerkki Bermudalla on Heikki, Bermudan ensimmäinen harjoittelija. Hän tuli taloon niin ikään opiskelujen ohessa graafiseksi suunnittelijaksi. Työ ei ensi alkuun ollut välttämättä säkenöivän monipuolista, mutta sitäkin tärkeämpää ja tuottavampaa. Askel askeleelta Heikki raivasi tilaa, osoitti osaamisensa ja luonteensa ja on nyt AD, joka Bermudan ei-hallinnollisessa tiimimallissa on koko graafisen osaston nokkamies ja ohjausryhmän jäsen.

Tulin Bermudalle talon ensimmäiseksi harjoittelijaksi, eli varsinaista mallia harjoittelijoiden käyttöön ei vielä ollut. Sainkin alusta asti määrittää omat toimintatapani melko vapaasti, ja jälkikäteen katsottuna juuri tuo vapaus loi puitteet ammatilliselle kasvulle ja mahdollisti oman roolin laajenemisen. Harjoittelun kautta työllistyessä työntekijän ei tarvitse yrittää täyttää valmiita saappaita vaan paikka työyhteisössä muotoutuu luonnostaan omanlaiseksi. Parhaimmillaan harjoittelu ja siitä seuraava työllistyminen tuottavat motivoituneita ja ammattitaitoisia työntekijöitä, joilla on selkeä oma paikka yrityksessä.

Viimeisimmät artikkelit

Blogi
27.11.2020
Brändipuhelimesta haloo, kuuluuko?
Lue lisää
Blogi
20.11.2020
Lapsen oikeudet ja vähän isänkin
Lue lisää
Ihmiset
17.11.2020
Sanni Kivipelto
Lue lisää
Blogi
09.11.2020
B2B-jälleenmyynti, parisuhde ja partnerikokemus
Lue lisää
Webcast
05.11.2020
Huono jälleenmyyjäkokemus kasvun jarruna -webinaari 26.11.
Lue lisää
Case
03.11.2020
Treon: Tuotevideot täyttämään puuttuva palanen IoT-firman viestintään
Lue lisää
Blogi
19.10.2020
Käytettävyyttä käyttäjän ehdoilla
Lue lisää
Case
13.10.2020
Visiot todeksi videolla
Lue lisää
Case
05.10.2020
Mahdoton mahdolliseksi: Kreaten brändin kirkastus oli rosoinen ja rouhea
Lue lisää
Case
28.09.2020
Haarla: Raaka osaaminen on parhaimmillaan taidetta
Lue lisää
Blogi
17.09.2020
10 vuotta eikä ilman suota
Lue lisää
Case
10.08.2020
Kauppakeskukset Arabia ja Duo: brändiuudistus
Lue lisää