Blogi | 26.01.2018
Mistähän lie sekin harha tullut, että luovuus olisi hulvatonta ideoiden putkahtelua. Onko sinulla luovasta työstä sellainen käsitys? Tunnusta!
Itseäni usein tuskastuttaa, kun ideat ovat niin kiven takana. Ahdistun, että eikö tässä olekaan säkenöivä luova yksikkö toimessa – oli kyse sitten itsestäni tai tiimistä.
Ja kun vihdoin kaiken kärvistelyn jälkeen saadaan kelvollinen idea puristettua taululle, tuntuu, että väärin keksitty. Oli liian hankalaa. Ei oltu idearikkaita ja luovia.
Jouduttiin pöyhimään kovasti taustoja ja miettimään kohderyhmäkohtaisia tulokulmia. Mietittiin arkista myyntiprosessia ja käytännön rajoitteita.
Mutta sitähän se luominen nimenomaan on!
Oleelliset vaikuttimet käsitellään ja niiden annetaan ohjata aihiota tarpeelliseen suuntaan. Ideaa muovataan kohti oikeaa lopputulosta.
Toki välillä tuntuu, että idea putkahtaa kuin itsestään. Mutta tällöinkin mielen syövereissä on usein tehty pitkä alitajuinen matka, jolla on kuljetettu ajatuksen hiukkasta kohti hedelmällistä maaperää.
”Idean synnyttämiseen käytetty kova työ ei heikennä lopputuloksen luovuusarvoa.”
Vaikka useammankin hittibiisin tarina on, että ”piti vielä nopeasti keksiä levylle jotain täytettä ja niin syntyi tämä kaikkien tuntema klassikko”, en ole kuullut, että vuosia sinfonioitaan kypsytellyttä Sibeliusta tai lauseitaan muokannutta Hemingwayta olisi syytetty luovuuden puutteesta.
Luovuus on monien tekijöiden summa. Toki osansa on kyvyllä haastaa ja ajatella uudella yllättävällä tavalla. Mutta yhtä tärkeää on raaka ammattitaito, laaja kokemus ja halu uppoutua syvimpien merkitysten juurille. Jospa siis itsekin annan itselleni armon ja suon luovuudelle sen vaatiman ajan.
Luovuus ei siis ole niinkään yliarvostettua, vaan väärinymmärrettyä.
Se, että idea on keksitty nopeasti, ei heikennä sen arvoa. Mutta vastavuoroisesti idean synnyttämiseen käytetty kova työ ei heikennä lopputuloksen luovuusarvoa.
